Kerrankin
Iskelmäorkesteri soitti maalaisidyllin sydämmessä järvenrannalla kuvankauniissa maisemissa vanhan ajan tanssilavalla. Kello lähenteli ilta yhdeksää ja aurinko oli laskemassa taivaanrannan taakse. Mustiin vaatteisiin pukeutunut nuori mies oli orkesteriin kuuluvan kaverinsa kanssa tullut paikalle jo ennen tanssien alkua. Musiikki ei varsinaisesti ollut tyyliltään juuri sitä, mitä nuori mies normaalisti kuunteli. Mutta hänen kaverinsa kuului bändiin ja hänelle lankesi roudarin rooli kuin itsestään ja käytännössä ilman palkkaa, vain ilmaisen aterian hän sai syödäkseen.
Parin kaljan jälkeen hän ajatteli pitää taukoa musiikista ja tanssien hulinasta ja mennä rannalle kävelemään ja lepuuttamaan töissä uupuneita hermojaan. Hän käveli tanssilattian läpi varmoin askelin. Vain hetkiseksi hän käänsi katseensa oikealle puolelleen ja näki mustiin pukeutuneen nuoren naisen mustine hiuksineen. Heidän katseensa kohtasivat, mutta vain hetkiseksi. "Oho, onpa nätti nuori nainen" mies ajatteli, mutta jatkoi matkaansa kohti rantaa ilmettään muuttamatta. Hän katseli järvelle ja ihaili mielessään kuvankaunista järvimaisemaa ja auringonlaskua. Rannalle oli pystytetty penkkirivi ja mies istahti hetkeksi siihen. Nuori nainen oli lähtenyt liikkeelle seuratakseen miestä. Hänen onnekseen mies meni rannalle yksin. Nuori nainen saapui miehen taakse ja aloitti: "Moi". Mies kuin säpsähtäen käänsi päänsä ja katseensa tervehtijään yllättyen melkoisesti. Lyhyen hetken jälkeen hän sai sanan suustaan: "Öö.. moi". "Saako tähän istua hetkeksi?" nainen kysyi ja ennen kuin sai vastausta hän jo istui miehen vieressä. Mies oli niin yllättynyt saamastaan huomiosta, ettei oikein tiennyt mitä ajatella saati sanoa. Ainoa asia, mitä hän kykeni ajattelemaan oli, kuinka kummassa noin hyvännäköinen koriste voi hänestä nyt noin olla kiinnostunut. Miehen mahanpohjassa kutisi jännästi. "Mistäpäin sä oot?" nainen kysyi. "Öö.. tuolta keskisestä suomestahan minä. Jyväskylästä tarkemmin. Mites ite?" mies edelleen hämmentyneenä vastasi. "Keski-Suomesta minäkin, mutta Jyväskylän maalaiskunnasta. Isällä on siellä sellanen oma maalaistila." kuului iloinen vastaus naisen suusta. "Miten sä oot tänne eksyny, ku oot niin mustissas?" mies ihmetteli. "No tulinpa vaan kaverin kanssa kattelemaan ja onhan tuo auringonlaskukin kaunis. Mut sama kysymys sulle, iteki oot niin mustissas." nainen vastasi. "Mulla on kaveri bändissä ja oon vähän niiku roudarina niillä." mies selitti tilannetta, eikä kumpikaan voinut myöntää kuuntelevansa iskelmänkin tapaista musiikkia silloin tällöin. "Khuul!" nainen vastasi ja tuli hetkeksi hiljaista. Mies ei tiennyt, mitä sanoa tai tehdä, jottei vaivautunutta hiljaisuutta olisi jatkunut kovin kauaa. Miehen suureksi yllätykseksi nainen istuutuikin lähemmäksi miestä ja laittoi kätensä miehen olkapäälle. Mahan pohjassa kääntyi jotakin ympäri kuin olisi kirurgiveitsen terällä viiltänyt. Tämä tuntui miehestä aivan jumalaiselta tunteelta. Jostain tämäntyyppisestä mies oli haaveillut lähes teinivuosistaan asti. Nyt haaveista näytti tulevan totta, eikä mies osannu sanoa sanaakaan. Vain mahan pohjassa kutisi ja syke oli korkealla hänen ihaillessaan naista. Ujosti, mutta varmasti mies laittoi toisen kätensä naisen niskan taakse rutistaen hänet kainaloonsa. Mies huokaisi mielessään lähes kyyneleitä silmissään: "Onko tämä todellista? Olenko mä oikeesti täällä, tässä ja nyt? Onko tämä tapahtumassa? Ihan oikeesti? Wau!". Siinä he istuskelivat hyvän tovin toistensa kainaloissa ihaillen auringonlaskua. Vähän ajan päästä nainen nosti päätään katsoen miestä silmiin lähietäisyydeltä sanomatta sanaakaan. Kohta he jo suutelivat molemmilla perhosia vatsassaan. Taustalla orkesteri soitti haikeaa rakkaustarinaa. Miehen orkesterikaveri sattui vilkaisemaan rannalle koskettimiensa takaa ja näki nuoren parin. Hymy nousi hänen huulilleen, muttei se häirinnyt hänen soittoaan. "Hyvä vaan, et kaveriaki joskus onnistaa." hän ajatteli.
Pari istui rannalla toisiinsa käpertyneenä vielä hetken kunnes orkesteri aloitti tauon. "Mun pitäis varmaan mennä." nainen aloitti. Mies ehti jo vähän hätääntyä ja mietti, että puhelinnumeroa nyt ainakin pitää kysyä tai jotain vastaavaa yhteystietoa. Mutta ennen kuin hän sai sanaa suustaan nainen ehti jo kysyä: "Haluutsä mun puhelinnumeron tai jotain?". Pari vaihtoi puhelinnumeroitaan ja nainen nousi kaverinsa kyytiin. Mies istahti penkille huokaisten ja pohti: "Miten tää on mahollista? Ei sillä, ettäkö valittaisin, mut...". Hänet keskeytti huuto tanssilavan suunnalta: "Mihin se nainen häippäs?". Kosketinsoittaja oli tullut tauolla ulos tupakalle. "No sen piti lähtee." kaikui vastaus. "Näättekste enää?" sateli uteliasta vastakysymystä. "En tiiä, saa ny nähä." oli vastaus. Mies lähti kävelemään kohti tupakkapaikkaa iloiten mielessään ja perhosia vatsassaan: "Kerrankin!"
Aku