Lähtö
Mies oli eronnut tyttöystävästään viikkoa aikaisemmin. Ajatukset oli eroon johtaneissa syissä, eikä tulevaisuus tuntunut olevan enää merkityksellinen. Kuinka hän olikaan voinut olla niin tyhmä ja ajattelematon. Hän istui autossaan ja piti kiinni virtalukossa olevasta virta-avaimesta. Auto oli vanha 80-luvun Toyota Tercel. Pakoputkeen oli kiinnitetty harmaa ilmastointiletku, joka johti kuskin ikkunan raosta auton sisään. Kumpa saisi pari viikkoa pakitettua ja osaisi käyttäytyä toisin. Ei auta enää tälläinen toivominen ja katuminen. Tehdyt asiat eivät enää muutu. Kuinka tästä voi enää jatkaa, olen mikä olen. Hirviö ihmisen kuorissa. Ironisesti joku joskus komeaksikin kehunut. Eipä tiennyt sisältöä. Se, mikä pään ulkopuolisella tulee, se pään sisällöllä lähtee. Vittu! Nyt kyllä käännän virta-avaimesta! Eihän tässä elämässä ole enää mitään järkeä. Mies painoi kytkimen pohjaan ja puristi avainta lujemmin, mutta irroitti silti otteensa virta-avaimesta ja avasi oven. Jossain lähistöllä isohko lintu lehahti lentoon rääkäisten samalla kovaäänisesti. Mies katsahti ylöspäin, muttei nähnyt lintua puilta. Nenässä tuoksui puhdas metsä. Ex-tyttöystävän kuva mielessään hän katsoi kaukaisuuteen. Saattoi jopa valuttaa kyyneleen tai pari poskelleen. Hän nousi autosta jättäen oven auki ja löntysti ison männyn juurelle. "Tämä valuu sitten suoraan omasta päästä ja toivottavasti tyhjäksi asti!" mies tuumi. Tyhjennyttyään hetken hän kääntyi, sulki vetoketjunsa ja potkaisi ilmastointiletkun pakoputkesta irti. Hän irroitti ilmastointiteipit pakoputkesta ja heitti letkun takakonttiin. Onhan minulla haaveita ja unelmia. Haluan kokea vielä joitain asioita ennen lähtöä. Ei tämä näin voi päättyä, ei näin äkkiä, eikä näin nuorena. Ei, vaikka se oikea olisikin jo mennyt.
Kului muutama kuukausi normaalia arkea ilman sen suurempia tapahtumia miehen elämässä. Muutaman flirtin ja kauniin hymyn mies sai baarissa osakseen, mutta ne eivät johtaneet mihinkään. Kukaan ei edes tullut juttelemaan hänelle, eikä hän olisi juttutuulella ollutkaan. Mies piti itseään hirviönä, johon ei kenenkään kannattanut ottaa kontaktia. Lisäksi hän kuvitteli, että maailmassa on vain yksi ihminen toiselle, se oikea. Hänen kohdallaan se oli jo mennyt, joten muiden on turha vaivautua. Mies ei ollut vielä jaloillaan, mutta oli selvästi haparoimassa pystyyn hitain ottein. Hän oli päättänyt kohdata totuuden sellaisena kuin se kaikessa karuudessaan on. Hän päätti myöntää itselleen kaiken, jonka suinkin vain katsoi olevan täysin totta. Hän uskoi vahvasti, että laadukkaan ja onnellisen elämän täytyy perustua totuuden peruskivelle. Totuutta ei voi muuttaa. Se on vankka kuin kallio. Vaikka näennäisesti tapahtuisi mitä, totuus pysyy silti totena. Aiemmat tapahtumat olivat totta, joten hänenkin täytyi olla ihmishirviö. Tästä taas seurasi, ettei hän voisi seurustella enää koskaan. Hän oli erakkoluonne ja se oli totuus. Silti hän toisinaan tunsi olevansa yksinäinen tässä isossa hullussa maailmassa. Kuinka tälläinen ristiriita oli mahdollinen, oli miehelle täysi mysteeri.
Viikot vierivät ja ilmassa oli kevään merkkejä. Ulkona oli erittäin kaunis ilma. Aurinko paistoi, linnut lauloivat lähipuissa ja purot solisivat. Kaiken lisäksi oli vielä vapaapäivä. Mies kaivoi aurinkotuolinsa esiin varastosta ja vei sen ulos grillikatoksen viereen. Kahvia hörppien hän makoili auringossa ja pohti elämäänsä. Sen verran hän oli jo jaloillaan, ettei itsemurha ollut hänelle oikeasti enää mikään ratkaisu. Sen sijaan hän mietti jo tulevaa. Joskus elämää miettiessä tuli mieleen aloittaa kaikki alusta. Siihen liittyi iso kasa avoimia kysymyksiä, joihin ei tuntunut olevan hyvää vastausta. Hoitaisiko asiat niin, että kaikki luulisivat hänen kadonneen tai jopa kuolleen. Vaiko vain muuttaisi toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Suurin huolenaihe lienee kuitenkin se, kuinka muuttua itse paremmaksi ihmiseksi ja kuinka oppia pois erakkoluonteisesta ajattelusta, joka tuntui kumpuavan ihan luonnostaan. Näitä miettiessään miehestä alkoi tuntua kuin hänet olisi kahlittu pysymään paikoillaan. Periaatteessa hän oli vapaa tekemään mitä halusi, mutta se vaatisi aikaa. Toisaalta asiat eivät olleet niin täysin kuralla, että hän olisi niin suuriin muutoksiin ryhtynyt. Mutta jotain täytyi muuttua, se oli varma. Kesäloma oli tulossa muutamien viikkojen päästä ja mies päätti silloin tehdä jotain vapauttavaa. Hän halusi tuntea edes hetken olevansa täysin irti kahleistaan.
Mies käveli kaupungilla tietäen täysin, mihin suunnata. Hän marssi asuntoautovuokraamoon. Kaikkien autojen vuokrat olivat hänen mielestään korkeat, mutta se ei estänyt häntä hankkimasta parasta autoa viikoksi itselleen. Hän ajoi kotia ja pakkasi auton kuin olisi lähtemässä pidemmällekin reissulle. Hän oli siivonnut asuntonsa joka sopen kuin olisi myyntikuntoon laittanut. Päivä oli muuttumassa illaksi, kun mies vihdoin pääsi reissun päälle. Hän suunnisti pohjoiseen. Aurinko alkoi laskea, mutta mies oli päättänyt ajaa koko yön. Liikenteessä ei ollut juuri muita tielläliikkujia ja kelikin oli mitä mainioin. Auto katosi horisonttiin. Asuntoautovuokraamo sai hyvät rahat vakuutusyhtiöltä. Miehen asunnosta katkaistiin aluksi sähköt maksamattomien laskujen takia ja myöhemmin asunto meni myyntiin ja lähisuku sai ison bonuksen. Asuntoautoa ei koskaan löydetty.
Aku