Tähdenlento
Katson ylös tähtitaivaalle. Se lumoaa minut karuudellaan ja otan tuolin alleni. Jään hetkeksi katselemaan ja ihailemaan avaruuden ihmetystä. Se saa minut uppoamaan ajatuksiini. Hengitysilma muuttuu vesihuuruksi uloshengitettäessä ja koitan puhallella sitä itsestäni sivuun, jottei se häiritsisi tähtien ihailua. Olisi todella hienoa nähdä tähdenlento. Olen kuullut, että sellaisen nähdessään saa esittää toiveen. Kukaan ei tosin maininnut, toteutuuko toive silloin. Käsittääkseni toiveita voi esittää ihan milloin vain muulloinkin, joten ehkä puhuja on tarkoittanut toiveen toteutumista.
Yhtäkkiä havahdun. Jossain tuolla kaukana liikkuu kirkas tähti suoraviivaisesti eteenpäin. Äkkiä nyt! Mitä toivon? Ensimmäisenä mieleen tulee iso kasa rahaa. Riittäisiköhän miljoona loppuelämäkseni? Ehkä laitetaan kaksi. Ei, laitetaan samantien kymmenenmiljoonaa varmuuden vuoksi. Ei pääse inflaatiotkaan vaikuttamaan, eikä muutkaan talouden arvaamattomat heilahtelut ja osakkeiden kurssimuutokset. Sillähän sitä voisi sitten toteuttaa itseään vapaasti ilman rahan luomia rajoituksia ihmiselossa. Ehkä voisin jakaa osan hyväntekeväisyyteen. Tai jospa ei, sillä olen kuullut niin monia juttuja hyväntekeväisyyshuijauksista. Raha vain katoaa johonkin, eikä se ikinä päädy sinne, minne väitetään.
Ehkä voisin lahjoittaa henkilökohtaisesti erikokoisia, tarkoin harkittuja summia suoraan avuntarvitsijoille. Näin varmistaisin, että ylimääräiset välikädet jäisivät pois. Samalla voisin myös jäädä tarkkailemaan tilannetta ja kenties antaa toisen samankokoisen summan, jos näen rahan menevän oikeasti hyödylliseen tarkoitukseen. Tästä seuraisi luultavasti rahanruinaajia ovikelloa rimputtelemaan.
Tokihan aluksi voisin hankkia itselleni jotain kivaa. Ehkä ostaisin useamman auton pihaan tai jopa useamman pihan taloineen. Tai kenties varmistaisin, ettei rahantulo lakkaa elinaikanani. Eläisin pelkillä koroilla. Ainakin se poistaisi ikuiset taloushuolet ja työttömäksi jäämisen pelon. Voisin elää vapaammin. Sitten myöhemmin voisin jaella rahaa oikeasti sitä tarvitseville, mutta rikolliset ja ilkeämieliset huijarit saisivat pysyä kaukana.
Sitten mielen valtaa pelko. Miljonäärinä saisin kaiken mahdollisen, minkä ihmismieli voi vaan tuottaa. Muuttaisiko raha minut? Unohtaisin, mitä on oikea elämä. Tähtitieteellinen summa voisi sumentaa järkeni ja hämärtää todellisuuden. Saattaisin jopa tulla ahneeksi ja yrittää haalia aina vain lisää maallista mammonaa nimiini. Näen jo mielessäni pinnallisen kuvan, jossa olen hymyilevinäni yksin ison kartanon takapihalla ja koetan epätoivoisesti näyttää onnelliselta. Eihän se mitään onnellisuutta ole, jos olen yksin kaikenlaisten hankkimieni ylihienojen vempainten seassa. Siinä sitten yritän laittaa tosiasioille vastaan kuvittelemalla rahaa ruikuttavat nuoleskelijat ja muut siipeilijät ystävikseni.
"Ei!" lausahdan puoliääneen ja mielikuva poksahtaa samassa mielestäni kuin ilmapallo osuessaan terävään neulaan. Läksyni oppineena alankin miettiä todellisen rakkauden toivomista. Löytäisinkö näin tien onneen? Jospa toivoisin löytäväni juuri sen oikean sydänystävän, jonka kanssa jakaisin elämässäni kaiken. Koko elämäni kanssasi kahden, rakkaani. Huokaan. En tiedä, millaisen ihmisen toivoisin, joten päätän toivoa vain sitä oikeaa määrittelemättä sen tarkemmin mitään erityispiirteitä tai ulkonäköä. Jospa tähdet sen tietäisi, kuka on minulle se oikea. Tämän on oltava paljon parempi ja syvällisempi toive kuin raha. Toivottavasti tähdet tietävät seksuaalisen suuntautumisenikin, eikä yritä tehdä minusta väkisin bi-seksuaalia! Tai mitään muutakaan inhottavaa. Se olisi melko ikävä temppu tähdiltä. Miksi ne niin tekisivät? Niidenhän piti toteuttaa toiveeni.
Onpa toiveharkintani itsekkään kuuloinen. Ensimmäisenä mielessäni raha ja toisena itseni onnelliseksi tuleminen. Liittyihän rakkauden toivomiseen myös sen oikean onnelliseksi tekeminen, vaikkei se itsessään kovin selkeästi näyttäytynytkään. Silti alan häpeilemään itsekkyyttäni, joka epäilemättä on synnynnäisesti jokaisessa ihmisessä. Tai ainakin suurimmassa osassa ihmisistä tällä pallolla. Ehkä teen itseni tyytyväisemmäksi ja helpotan syyllistä mieltäni toivomalla kaikille ihmisille parempaa eloa. Mikä se voisi olla? Vai onko sekin väärin toivoa muille jotain vain sen takia, ettei itselle tulisi syyllistä oloa?
Nyt tiedän! Toivon maailmanrauhaa. Joo! Maailmanrauhaa ja ruokaa ja juomaa kaikille. Ja täysin epäitsekkäästi ja vilpittömästi. Toisin sanoen ne elämän perusedellytykset joka ikiselle maapallon taapertajalle. Ja jos vielä voisin pienen lisäyksen hienosäätää toiveeseeni. Tai oikeammin vähennyksen. Voisin kettupäissäni ja viikarimainen virne huulillani toivoa raharikkaiden köyhtyvän hiukan ikään kuin näpäyttää heidät irti maallisen omaisuuden ovelasta otteesta. Ehkä he löytäisivät todellisen onnensa näin.
Kyllä, tämä on toiveeni. Katson jälleen ylös. Mutta mihin tähti on mennyt? Mietin liian kauan ja nyt on myöhäistä esittää toivetta. Olisi pitänyt ajatella tämä asia läpi ennen tähdenlentoa. "Perkele!" kuiskaan hiljaa yksin yössä. Potkaisen tuolin kumoon ja painun sisälle vähin äänin.
Aku